Filippiinien historiassa voidaan erottaa neljä pääjaksoa:
Aika ennen vuotta 1521
Ennen espanjalaisten tuloa filippiiniläinen yhteiskunta oli jo varsin pitkälle kehittynyt. Tästä ehkä näkyvimpänä muistomerkkinä ovat Banauen kuuluisat riisiterassit. Maassa oli myös oma kirjoitusjärjestelmä. Kehitykseen olivat vaikuttaneet vilkkaat kauppayhteydet eri puolille Aasiaa, etenkin Kiinaan ja Indonesian saaristoon. 1400-luvulla filippiiniläisheimojen käännyttäminen islaminuskoon alkoi etelästä käsin; espanjalaisten saapuessa maahan islam oli saanut jalansijaa Luzonin saarella saakka.
Espanjan valtakausi 1521 - 1898
Espanjan lipun alla purjehtinut portugalilaissyntyinen Ferdinand Magellan saapui Cebun saaristoon maaliskuussa 1521 aloittaen 377 vuotta kestäneen espanjalaisen valtakauden. Magellanin surmasi espanjalaisten aikomuksia vastustanut paikallinen päällikkö Lapu-Lapu, mutta pysyvästi Filippiinit liitettiin Espanjan siirtomaavaltaan Miguel Lopez de Legaspin retkikunnan toimesta vuonna 1565. Kuusi vuotta myöhemmin Legaspi valloitti muslimikuningaskunnan keskuksena toimineen Manilan ja teki siitä Filippiinien pääkaupungin.
Espanjalaisten aikakaudella Filippiinit välitti vaikutteita ja kauppaa Aasian keskusten ja Espanjan ja Euroopan välillä yhteyksien kulkiessa Meksikon kautta. Katolisen kirkon luostareita perustettiin eri puolille saaristoa juurruttamaan kristinuskoa väestön piiriin; saariryhmän taloudelliseen kehittämiseen ei juurikaan kiinnitetty huomiota. Maallinen siirtomaahallinto oli kevyt ja Manilaan keskittynyt. Väestönnousuja esiintyi eri puolilla, mutta yleensä ne kukistettiin helposti. Osia Mindanaon muslimialueista espanjalaiset eivät kuitenkaan koskaan kyenneet valloittamaan.
1870-luvulta voimistunut kansallishenki johti lopulta espanjalaisia vastaan taistelevan järjestön (Katipunan) syntymiseen ja maan julistautumiseen itsenäiseksi 12.6.1898.
Yhdysvaltojen valtakausi 1898 - 1946
Yhdysvaltojen ja Espanjan välisen sodan seurauksena Filippiinit myytiin Pariisin rauhansopimuksessa amerikkalaisille 20 miljoonalla dollarilla. Amerikkalaisten ja filippiiniläisten itsenäisyystaistelijoiden välisten kahakoiden päättyminen muutamaa vuotta myöhemmin päätti Filippiinien ensimmäisen tasavallan ja teki saariryhmästä käytännössä Yhdysvaltain siirtomaan. Amerikkalaisten siirtomaavallan aikana Filippiinit sai oman kansanedustuslaitoksen, itsehallinnon ja ensimmäisen perustuslakinsa. Hallinto siirrettiin varsin nopeasti kotimaiselle yläluokalle. Vuonna 1935 Filippiineistä tehtiin kymmenen vuoden siirtymäjaksoksi kansainyhteisö (Philippine Commonwealth) jota seuraisi täysi itsenäisyys.
Itsenäisyyden aika 1946 -
Toisessa maailmansodassa Filippiinit joutui japanilaisten miehittämäksi ja amerikkalaisten maihinnousuvaiheessa 1944-45 laajamittaisten tuhoamistaistelujen näyttämöksi. Filippiinien itsenäisyys julistettiin 4.7.1946. Filippiineille jäi kaksi suurta amerikkalaista sotilastukikohtaa vuoden 1992 loppuun, jolloin senaatin päätöksen seurauksena kaikki amerikkalaiset joukot poistuivat maasta.
Vuonna 1965 Filippiinien presidentiksi valittiin Ferdinand Marcos, joka toisen presidenttikautensa lopulla kommunismin uhkaan vedoten julisti maahan poikkeustilan vuonna 1972. Poikkeustila kumottiin vuonna 1981, mutta Marcos hallitsi edelleen itsevaltiaasti. Oppositiojohtaja Benigno Aquinon murhasta 21.8.1983 alkanut kansanliike johti lopulta helmikuussa 1986 verettömään "people’s power"-vallankumoukseen (EDSA I), jonka seurauksena Marcos pakeni maasta ja Benigno Aquinon leskestä Corazon C. Aquinosta tuli presidentti. Aquinon presidenttikaudella demokraattiset instituutiot ja sananvapaus palautettiin, mutta poliittinen epävakaus jatkui mm. useiden vallankaappausyritysten johdosta. Aquinon kausi ei myöskään horjuttanut maan perinteisiä valtarakenteita.
Filippiinit koki toisen verettömän vallankumouksen vuonna 2001 (EDSA II), kun istuva presidentti Joseph Estrada pakotettiin luopumaan vallasta korruptiosyytösten johdosta. Presidentiksi nousi varapresidentti Gloria Macapacal Arroyo. Arroyo valittiin toiselle kaudelle vuonna 2004.
Filippiinit on Aasian mantereen kaakkoispuolella sijaitseva saarivaltio. Maapinta-ala on 299 404 neliökilometriä, joka koostuu 7107 saaresta. Saarista noin 2000 on asutettuja ja vain 500 yli yhden neliökilometrin kokoisia.
Pääkaupunki Manila sijaitsee Luzonin saaren länsirannikolla, Manilan lahden pohjukassa. Suur-Manilan (Metro-Manila) alue käsittää kaikkiaan 17 kaupunkia, joista tärkeimpiä ovat Manila, Quezon City, Pasay City, Caloocan City sekä liike-elämän keskukset Mandaluyong City ja Makati City.
Filippiinien maa-alue on kokonaisuudessaan melko vuoristoinen. Maanviljelyskelpoisia ovat hedelmälliset rannikkoalueet sekä vuoristoalueiden ylätasangot. Korkeimmat vuoret ovat Mt. Apo (2950 m) Mindanaolla sekä Mt. Pulong (2930 m) Luzonin saarella lähellä Baguion kaupunkia. Maa on hyvin tuliperäistä. Tulivuoria on 37, joista ainakin 18 on toimivia. Viimeisin tuhoisa purkautuminen tapahtui kesäkuussa 1991, jolloin 200 km Manilasta pohjoiseen sijaitseva Mt. Pinatubo purkautui. Tulivuoren läheisyydessä sijaitsevat alueet kärsivät edelleen jokavuotisista maanvyörymistä monsuunisateiden sekoittuessa vulkaaniseen tuhkaan (lahar).
Filippiinit on maanjäristysaluetta. Vahvat maanjäristykset ovat harvinaisia, pienehköt varsin yleisiä. Viimeisin suuri maanjäristys oli heinäkuussa 1990, joka oli voimakkuudeltaan 7,7 Richterin asteikolla.
Filippiinien ilmasto on trooppinen ja yleisesti ottaen kuuma ja kostea koko vuoden. Filippiineillä voidaan erottaa kolme pääasiallista vuodenaikaa: - kuuma ja kuiva kausi maaliskuusta toukokuun loppuun, - sadekausi kesäkuusta marraskuuhun ja - viileämpi kuiva kausi joulukuusta helmikuuhun.
Filippiinien väkiluku oli viimeisimmässä virallisessa, vuoden 2000 väestölaskennassa arviolta 76,5 miljoonaa. Väestön vuotuinen kasvuvauhti on 2,36%, ja nykyisin väkiluvun arvellaan olevan lähes 90 miljoonaa. Lähes puolet Filippiinien väestöstä asuu edelleen maaseudulla. Perheen asema yhteiskunnassa on vahva ja perhe ja suku muodostavat tärkeän sosiaaliekonomisen tukiverkoston.
Filippiiniläinen kulttuuri on mielenkiintoinen sekoitus paikallisia tapoja ja ulkomaisia vaikutteita. Filippiiniläiset tunnetaan ystävällisenä ja vieraanvaraisena kansana. Suhtautuminen ulkomaalaisiin on avointa ja kommunikointi varsin helppoa, sillä suurin osa väestöstä puhuu ainakin jonkin verran englantia.
Pintapuolisesta länsimaisuudestaan huolimatta Filippiinien ydin on kuitenkin aasialainen. Perhe, joka Filippiineillä on hyvin laaja käsite, muodostaa talouden ja yhteiskunnan perustan. Vahvojen perhesiteiden johdosta filippiiniläiset eivät ole niin individualistisia kuin länsimaalaiset. Yhteiskunta on hyvin hierarkkinen ja vanhempia, kokeneempia ihmisiä kunnioitetaan. Filippiiniläisiin arvoihin kuuluvat niinikään uskonnollinen fatalismi, kasvojen menettämisen pelko, sosiaalisten verkostojen tärkeys ja niihin liittyvä kiitollisuudenvelka (utang na loob).
Ruoka ja ruokailu muodostavat keskeisen osan filippiiniläistä kulttuuria ja sosiaalista kanssakäymistä.
Päivitetty 27.7.2010
